Ei v*ttu mulla oo aikaa!
Kiire. V*ttu aina on kiire. Ajanpuute. Vuorokaudessa ei tunnu olevan tarpeeksi tunteja edes sen välttämättömimmän tekemiseen. Riittämättömyyden tunne on jatkuvaa.
Mihin se kaikki oikein menee?
Me käymme töissä tai koulussa, harrastamme (tai lapset harrastavat), käymme kaupassa, teemme ruokaa, siivoamme, maksamme laskuja, haaveilemme lomasta, tapaamme ehkä ystäviä, vietämme hetkiä perheen kanssa ja lopun ajan nukumme. Tosin moni kokee, ettei ehdi nukkua tarpeeksi. Mikään määrä unta ei tunnu vievän väsymystä pois. Kun on jatkuvasti väsynyt, ei jaksa innostua mistään uudesta, saati sitten kiinnostua oman itsensä kehittämisestä.
Miksi ihmeessä me teemme tätä kaikkea?
Siksi, että kaikki muutkin tekevät niin. Miksi muut sitten tekevät niin? Koska he haluavat olla onnellisia. Yritämme luoda onnea kaikilla niillä tavoilla, joita ihmiskunta on aina ennenkin tehnyt. Me olemme jatkuvasti kiireisiä ja väsyneitä, koska yritämme niin kovasti olla onnellisia. Olemmeko sitten oikeasti onnellisia? Onko tämä jatkuvassa kiireessä eläminen onnea? Luulen, että 80-90% kaikista työsskäyvistä ihmisistä odottaa uuden viikon alussa eniten perjantaita ja laskee samalla jäljellä olevia työpäiviä seuraavaan lomaan.
Minä olen onnellinen sitten kun…
Tässä kohtaa moni varmasti ajattelee, että “No minä ainakin olen onnellinen sitten kun, pääsemme koko perheen voimin lomalle!” Tai “Olen onnellinen sitten, kun on kesä!” Joku ilmoittaa olevansa tyytyväinen sitten, kun opinnot on tehty ja toinen siinä vaiheessa kun saa uuden parempipalkkaisen työn! Moni toteaa myös, että “Voin elää haluamaani elämää sitten, kun olen eläkkeellä.” Ihan liian moni meistä ajattelee. Sitten kun. Ongelmallista tässä ajattelussa on se, että se meidän “sitten kun” on usein vuosien, tai vähintään kuukausien päässä tästä hetkestä. Sitä odotellessako ei kuulukaan olla onnellinen? Mitä jos et edes elä sinne saakka? Tiedän, että on kamalaa edes ajatella, ettei eläisi seuraavaan lomaan saakka. Mutta tosiasia on se, että me emme voi tietää, saammeko herätä huomenna uuteen päivään. Me emme voi tietää, lyökö sydämemme iltaan saakka. Meillä ei ole mitään takuita siitä, että seurava hengenveto tulee. Me pidämme olemassaoloamme itsestäänselvyytenä.
Miksi ihmeessä mä haluan kirjoittaa tällaisesta? Ja miksi sä edelleen jatkat lukemista? Minä haluan kirjoittaa tästä aiheesta siksi, että olen oivaltanut elämästä jotain, jonka olisin halunnut oivaltaa jo paljon aiemmin! Sinä jatkat tämän lukemista ehkä siksi, että toivot (vähintään jossain syvällä sisimmässäsi) löytäväsi muutoksen tämän hetken elämääsi. Et ehkä ole täysin tyytyväinen. Kaikki saattaa olla päällisin puolin kunnossa, mutta jotain puuttuu. Meille on aina opetettu, että “kaikkea ei voi saada”. Vanhempi väestö erityisesti tuntuu aina kehoittavan meitä tyytymään vähään. Minä en enää usko siihen! En usko, että meidän kuuluu tyytyä vähään ja opetella olemaan väkisin onnellisia siitä, mitä nyt on.
Meillä on vain tämä yksi ja ainutkertainen elämä!
Elämän ei kuulu olla tyytymistä siihen mitä on. Minä uskon, että meillä ihan jokaisella ihmisellä tällä planeetalla on tarkoitus. Enkä tarkoita nyt millään tapaa uskontoon tai hengellisyyteen liittyvää tarkoitusta. Minä uskon, että jokainen meistä on syntynyt tänne tietystä syystä. Meidän elämäntehtävämme on löytää se tarkoitus. Meidän ei kuuluu elää kuin sumussa, autopilotti päällä päivästä toiseen, vaan meidän kuuluu löytää se yksi asia, joka saa ajankulun unohtumaan, ja tuntemaan olomme tärkeäksi. Usein tuo sama yksi asia on myös se, joka voisi tuoda meille elannon, onnen ja vaurauden. Suurin este tuon oman merkityksen löytämiselle on yleensä ajanpuute. Me emme oikeastaan edes tiedä, mitä todella elämältä haluamme, mutta emme myöskään ehdi miettiä, mitä se voisi olla. Meillä on niin kiire olla onnellisia, että emme ehdi miettiä, mikä meistä tekisi oikeasti onnellisia. Aika kamala oravanpyörä, eikö?
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Ainut keino, jonka avulla ihan jokaisella on mahdollisuus päästä ulos oravanpyörästä, on ottaa ensin aikaa itselle. Ota se aika keinolla millä hyvänsä. Sinä tarvitset sen, jos todella haluat tehdä elämästäsi onnellisen ja jokaisesta aamusta pakkopullan sijaan huikean mahdollisuuden. Sinun ei tarvitse tietää, MITEN pääset elämään haluamaasi elämää. Sinun täytyy tietää vain se, MIHIN sinä haluat päästä. Moni ei uskalla kertoa edes itselleen todellista unelmaansa, sillä se tuntuu liian kaukaiselta ja mahdottomalta toteutettavaksi. Muista kuitenkin se, että sinun ei tarvitse tietää koko matkaa, ja kaikkia askeleita, tästä pisteestä unelmien elämään. Hyvä vertauskuva on mielestäni se, että me voimme ajaa autolla pilkkopimeässä vaikka kokonaisen mantereen halki, vaikka emme näkisi tietä perille saakka. Auton ajovalot osoittavat tietä eteenpäin pienen pätkän kerrallaan, ja se riitää viemään meidät perille saakka. Sinulla täytyy olla kirkkaana mielessä ainoastaan se, mihin olet matkalla.
