Menesty oikein!

(Koska jotkut tekee sen kuulemma väärin.)

Oot varmaan kuullut sen stoorin tulipalosta ja siitä, kuinka tulipalon huomanneet ohikulkijat saivat omalla aktiivisella toiminnallaan tulipalon sammutettua ennen kuin paikalle ehtivät ne oikeat sammuttajat, eli koulutetut palomiehet. Turhautunut palopäällikkö totesi silloin, että “väärin sammutettu”.

Tää tarina tuli mulle mieleen, kun seurasin somekeskustelua siitä, kuka ansaitsee olla kirjailija, kuvataiteilija tai muu asiantuntija ja saada julkisuutta tekemiselleen. Joku totesi, että kaikki eivät ansaitse saada kustannussopimusta ja toinen lisäsi, että kenen tahansa julkisuuteen nousseen kustannussopimus on pois niiltä oikeilta kirjailijoilta. Mä tavallaan ymmärrän tämän näkökulman, mutta samalla se kyllä pisti vähän ärsyttämään.

Onko vain yksi oikea tapa olla uskottava?

Ihmiskunta pitää yhä sitkeästi kiinni siitä ajatuksesta, että on olemassa jokin tietty ainut tapa kouluttautua, jotta olet hyväksyttävä asiantuntija. Itsekin korkeakoulututkinnon suorittaneena ja tieteellisen tutkimuksen hyväksytysti toteuttaneena, tiedän ja ymmärrän kyllä, mikä on tieteellisen tiedon merkitys. En ole tässä kiistämässä kriittisen ja itseään korjaavan tieteellisen tiedon tarvetta, enkä tarkoita, että esimerkiksi lääkärinä voisi toimia kuka tahansa. Mutta.

Voitaisiinko miettiä hetki sitä, että kuka oikein määrittelee sen, mikä on hyväksyttävä koulutus?

Kuka on riittävän hyvä hyväksymään jonkin koulutuksen?

Koulutus, kriittinen ajattelu ja tiettyjen asioiden kyseenalaistaminen on ihan valtavan tärkeää, joten mä haluan nyt kyseenalaistaa sen, voiko vaikka sen kustannussopimuksen ansaita väärällä tavalla. Voiko? Mitäs jos se tv-realitysta julkisuuteen noussut tyyppi saa julkisuusarvonsa vuoksi kustannussopimuksen ja kirjoittaa ihan susisurkean kirjan? Täysin mahdollista. Mutta entäs jos se kustannussopimus innostaakin häntä kouluttautumaan ja kehittymään ihan oikeaksi “yhteiskunnan hyväksymäksi” kirjailijaksi ja seuraava hänen teoksensa onkin jo oikeesti tosi hyvä? Täysin mahdollista sekin. Ilman tv-realityn tuomaa julkisuutta tää tyyppi ei olis ehkä koskaan oivaltanut, että hänelläkin on taitoja ja sanottavaa.

Toinen kysymys onkin: tarviiko aina olla se tietty yleisesti hyväksytty koulutustausta, jotta voi olla uskottava? Joskus tuntuu, että kaikkein fiksuimpia tässä maailmassa ovat ne, jotka ovat jättäneet väliin hienot akateemiset tutkinnot ja vain tarkkailevat ja tutkivat maailmaa sekä sen ihmisiä oppien jokaiseta vastaantulijalta jotain. Jokainen vastaantulija tässä maailmassa tietää jotain sellaista, mitä itse ei vielä tiedä. Jopa se tosi-tv:n tähtönen.